Keskusteltuani facebookissa hyvän ystäväni kanssa musiikista mieleeni johtui seuraavia asioita. Nämä seuraavat asiat muuten hieman koettelevat ystävyyttämme ja siksi niitä on nyt hieman käsiteltävä. Teksti sinänsä sopinee kaikille.
Laitoin facebookkiin useamman linkin neofolkkia, joka kuulemma flirttailee nationalismin kanssa, hyvä, mutta sen lisäksi se myös tekee ihmisvihasta huoneenlämpöistä ja leppoisaa. Tämän roduttelun pitäisi meille kaikille olla jo tuttua takavuosilta, kun makasimme natsien kanssa - joidenkin mielestä ne väkisinmakasivat meidät. En tiedä, en usko.
Enkä tiedä miksi historiaa enemmän lukeneet eivät tajua, että elämä on "vain" peliä, jossa on tietyt säännöt. Historia toistaa itseään vielä kerran. Ja olisihan helvetin kiva, jos kaikki pelaisivat rehellisesti mitä ikinä se milloinkin ja missäkin tarkoittaa. Hokema: "Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" on vain hippien huumehouretta. Skandinaviassa on luullakseni päästy hetkittäin lähelle tasa-arvoa, mutta ei samanarvoisuutta. Eikö historia opeta, että eriarvoisuutta on aina ollut ja luulenpa, että aina tulee olemaankin. Tämä on nyt sen pelin, jota aiemmin kehtasin elämäksi kutsua - peruslähtökohta.
Eli jos sudet päästetään irti meidänlaisen lammaslauman keskelle, on kaiketi selvää miten siinä käy. Vai onko?
Länsimainen hölmöllä tavalla ylpeä ihminen ei yleensä opi virheistään ja on aina valmis auttamaan ns vähäosaisia. Vähäosaisten auttaminen on varmasti useimpien mielestä hyvä periaate, myös minun. Mutta nyt tulee se surullinen totuus: Se tuntuu olevan ainoa periaate mikä meillä enää on jäljellä. Se tekee meistä lampaita.
Uskonto on eräs tapa luoda periaatteita, mutta luterilaisuus ei ole uskonto, se on parhaimmillaankin vain löyhä moraalikoodisto, joka meihin on lapsena asennettu. Susilla on uskonto ja uskonnon tuomat periaatteet. Ja uskonto ei todellakaan ole oopiumia kansalle vaan amfetamiinia massoille. Got it?
Eli jos nyt joku haluaa 39-45-toisintoa, niin pitää muistaa, että seuraavissa MM-kisoissa on vähän enemmän osallistujia ja aikaakin saattaa kulua enemmän sääolosuhteista riippumatta. Hyvä asia kuitenkin on se, että jo alkulohkot tulevat olemaan kiinnostavia.
Ja joo, tiedän kyllä, että globaalilla talouseliitillä on näppinsä tässä pelissä, mutta se on toistaiseksi sekundaarinen ongelma. He vain myyvät lippuja tähän globaaliin derbyyn, joita toiset sitten trokaavat ja toiset ostavat.
Mutta musiikistihan mun piti kertoa. Al-Jazeeralta suoraan Maikkarille, pieni loppukevennys siis.
Neofolk on low fat -metallia meille keski-ikäisille kyynisyyttä vastaan taisteleville ja makkaraa syöville äijille. Neofolk pitää (taistelu)linjat kurissa. Ja jos joku haluaa kuitupitoisempaa pureskeltavaa, niin kehoitan tutustumaan Pan Sonicin tuotantoon. Se näkkäri on leivottu metallisorvin jäysteistä ja kun sitä haukkaa, kovemmallakin kaverilla vuotaa ikenet verta. Vähän liian rankkaa minulle siis.
Low fattaan nyt youtubesta Death in Junen biisin Death of the West ja toivon, etteivät sanat tarkoita mitään.
"The're making the last film/they say it's the best/And we all helped make it/it's called the death of the west".
