Kaikki on suhteellista - Rich Aid

Morjens! Mikä neuvoksi, kun yritysjohtajiakin erotetaan ja isojen yhtiöiden suurosakkaiden sijoitusten arvo laskee? Olen hieman huolissani heidän henkisestä tilastaan. Pitäisikö meidän järjestää heille keräys, konsertti tai joku tempaus, missä köyhät vapaaehtoisesti luopuvat rovoistaan ja maallisesta omaisuudestaan? Eihän se käy, että dirikoiden vuositulot putoo alle miljoonaan. Tarttis tehrä jotain!

Kun kerran kaveripiiristäkin löytyy näitä promoottoreita, niin nyt kaikki yhdessä ideoimaan Rich Aid -tyyppistä happeningiä. Parkkari ja Rantala vois lyödä viisaat päänsä yhteen ja yhdessä järjestettäis näyttävä banketti rikkaiden oikeuksien puolesta. Vai mitä? Näin hyvän asian puolesta voisin minäkin tulla lausuun jonkun liikuttavan runon. Mistä tulikin mieleen, että kaikki runoilijat, jotka teoksillaan rasittavat suurten kustantamoiden liikevaihtoa voisivat itse kirjoittaa kritiikkinsä ja ostaa sen säälittävän 500 kappaleen painoksen itselleen. Näin rahatkin menisivät oikeaan suuntaan eli ylöspäin.

Runoilijat voisivat sitten vaihdella teoksiaan keskenään ei-enää-niin-savuisissa-baareissa ja pysyisivät pois medioista ja mielistä. Saisivat oikeat ihmiset olla ja kuluttaa rauhassa. Taiteilija-apurahathan voisi myös suunnata suoraan kustantamoille. Ei se laatikkopunkku nyt niin paljoo maksa, etteikö sitä sossurahalla saa. Ja onhan se parempi, että julkaistaan näyttävän näköisiä kirjoja, jotka myyvät, vaikka niitä ei sitten kukaan lukisikaan. Tärkeintä on se, että kapitaalin haltijat saavat massiivipuiseen kirjahyllyynsä kivan näköisiä selkämyksiä idioottikaveriensa tuijoteltavaksi.

Sitten hieman ekologiaa, joka löyhästi aiheeseen liittyy. Jos olette käyneet firmanne tietokonenörtin jälkeen paskiksessa, niin olette huomanneet miltä menestys tuoksuu. Siis en puhu nyt nörtin menestyksestä vaan tiettyjen tuotemerkkien odööristä. Kun maailman suurimmat tavaramerkit ovat tehneet tehtävänsä tuossa nuoressa tuulen tuivertamassa vartalossa ja jättävät haisevat jäähyväisensä, voi vessan vetää sillä ekologisemmalla vesimäärällä. Mutta vahinko on jo tapahtunut: Toimiston roskis on täynnä teeveestä tuttujen tuotteiden pulloja ja pakkauksia. Miten niin hintelällä kaverilla voi olla niin suuri ekologinen jalan jälki? No helposti, hänhän vain tekee sitä mitä hänen pitääkin, eli ostaa tuotteita, joita kuluttamalla maailmassa säilyy taloudellinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.

Se mitä nörtti tekee työkseen, tai se mitä sinä teet työksesi - sillä ei ole maailman talouden kannalta juurikaan merkitystä, mutta sillä mitä ostat ja kulutat, on. Haluathan sinäkin olla voittajien puolella ja kuluttaa vain markkinajohtajien tuotteita? Säälikää johtajia sillä he eivät tiedä mitä he tekevät ja suojelkaa instituutioita, koska niitä tarvitaan.

Edam, I don't feel Goudah! But Blue Cheese. So give me a Cheddar!