Abstraktit arabit eli haarautuvien polkujen puutarha olennainen osa 2

Tämä ei ole yhteiskuntakritiikkiä, koska en siihen kykene. Tämä on vain keski-ikäisen vihaisen miehen päiväkirja. Tämä tarina alkaa keskeltä koska alusta ei voi alkaa.

...hänellä oli silmät ja parta kuin eriparia. Metropoliittamainen parta kevensi syvästä älystä hehkuvia silmiä. Parta ei siis tehnyt oikeutta silmille, vaikka muuten parrassa ei sinänsä ollutkaan vikaa. Ehkä hän halusi kätkeä hehkuvat silmänsä... Toisaalta parran taakse piiloutuminen on mielestäni hieman lapsellista, jos nyt niin voi sanoa tässä yhteydessä. Piiloutuuko älykäs mies partansa taakse?

Jättäkäämme toistaiseksi vastaamatta tähän kysymykseen ja tarkastelkaamme miestä toisesta näkökulmasta. Pystymmekö näillä tiedoilla päättelemään miehen ammattia? Tuskinpa vaan, mutta entä jos puemme hänet ensiksi? Kyllä! Eihän se sovi, että sankarimme kuljeskelee aatamin asussa partaansa piiloutuneena. Ja saattaa olla, että puettuamme hänet parrankin problematiikka - jos ei nyt ratkea, niin ainakin sen merkitys vähenee.

Kun kristallinkirkas yö päättyi tähdenlentoon, ratsasti liki legendaarinen monitaituri (mm. rock-bändi The Great Penetratorsin laulaja ja keulakuva)Pink Homolka tulevaisuuteensa. Meidän menneisyyteen.

Maailma oli silloin vielä murrosiässä ja taitaa olla vieläkin. Toisaalta muodissa oleva poliittinen korrektius kertoo jopa regressiosta (=taantumisesta edelliseen kehitysvaiheeseen ;). Maailma on kuin konservatiivisten vanhempien kohteliaisuuteen pakottama pikku poika: "Hyi, ei noin saa sanoa!" "Älä koske niihin, ne on äidin..." Ja niin edelleen. Kun poika ns. murrosiän jälkeen hakkaa kirveellä naapurin sedän kappaleiksi, ihmiset sanovat, että hän oli niin kiltti ja hiljainen lapsi. Miten tällaista voi tapahtua, kyselevät sukulaiset.

Myöhemmin samalla viikolla iltapäivälehdet kirjoittavat, että poika oli pukeutunut äitinsä rintaliiveihin, mutta kirves oli isän. Pojan tietokoneelta löytyi lisäksi arvelluttavaa materiaalia, jota en tässä edes tohdi kertoa. Hän oli kuunnellut ulkomaista bändiä, jonka sanoituksissa etsittiin lopullista ratkaisua.

No pojat on poikia, minä sanon. Ja joskus niistä saattaa kasvaa miehiä, sanon minä!