Tänään olen pohtinut pateettisuutta ja mahtipontisuutta taiteessa. Älykkäät ihmiset eivät saisi diggailla mitään pateettista/mahtipontista musaa, kirjallisuutta tai esim. kauhuelokuvia. Paitsi jos ko. taidepläjäykset ovat jo establisoituneita, kaikkien tietämiä ja ns. Älyllisen Kerman hyväksymiä ja varsinkin jos niihin voi suhtautua postmodernisen ironisesti, niin silloin ja vain silloin ne kelpaavat kulutukseen ja keskustelun aiheiksi.
Pateettisuus on helppo liittää murrosikäisen ominaisuuksiin, mutta keski-ikäisen miehen pitää hyljätä nämä touhut. Tässä iässä ei sovi resignoitua teini-ikään, mutta onneksi on keksitty nostalgia. Siinä on oiva työkalu palata nuoruuteen ja huoruuteen. Frederikille voi naureskella porukassa, vaikka Volga, volga -biisi nostaakin nostalgian hikisen rätin otsalle. Boney M:n Rasputinista tulee olo kuin olisi Fazerin Parhaista yksi kutakin karamelliä yhtä aikaa suussa.
Tarkoittaako itsevarmuus häpeilemättömyyttä? Sitä että kehtaa olla lapsi ja aikuinen yhtäaikaa välittämättä muiden reaktioista. Vai onko tämä kenties vain oman (tässä tapauksessa siis minun) psykopatologian selittelyä? Katri Helenan biisissä Lintu ja lapsi "lapsella vain voi silmät niin loistaa lintuja kun hän katsella saa"; lapsella vainko..? Onko tosiaan näin, että vain lapsi tai lapsenkaltainen (siinä eufemismi minun makuuni) voi innostua simppeleistä asioista? Kai se on lääkityksestä kiinni.
Aikuisten elämässä maailmassa ei ole enää vaihtoehtoja tietyn iän jälkeen. On vain juna, johon on annettu/lunastettu menolippu ja juna noukkii matkalta asemalle uupuneet... Kyynisyys on pahinta. Sitä vastaan meidän tulisi ponnistella. Siihen meidän tulisi käyttää ironiaa eikä, jumalauta, aina sitä ALKOHOLIA.
Ennen olin kyrpä, nyt olen Kypärä, vaikka kenties vain sieltä täältä, mutta muutos on alkanut. Ja kestää ainakin seuraavaan grogiin asti. Nyt olen ollut selvinpäin parisen viikkoa ja hetkittäin olo tuntuu samalta kuin lapsena kun sukellettiin syvään. Kesken sukelluksen käännyin katsomaan pintaan ja näin auringon valon taittuvan veden pinnalta. Jatkoin kuitenkin syvemmälle pimeyteen kunnes keuhkot olivat räjähtämäisillään.
Tangerine Dream: Underwater sunlight
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti