Kuulin juuri, että Teinilä, joka Valkeakoskella tunnettiin myös lempinimellä Isopää ja kavereitten kesken Iskari, jeesusten kesken Iskariot - olisi jälleen löytänyt kirjalliset ambitionsa. Entisistä kirjallisuuden tutkijoista tulee hyviä juoppoja, mutta harvoin hyviä kirjailijoita. Tai edes runoilijoita. Ja kirjailijan, jos kenenkään pitäisi välttää baareja, siellä kun saattaa törmätä muihin toivon sokaisemiin lohdun etsijöihin. Ja simmennää. Tosin poikkeuksiakin tietysti on. Jotkut siivoavat aktinsa ja saavat tuhannen ja yhden yön tarinansa kasaan, ja tiivistävät ne hillityksi kahden ja yhden tarinoiksi. Se on varsin kunnioitettavaa.
Mutta hetkinen, pari sanaa niistä, jotka näkevät läheltä kauas:
Koska kirjallisuudentutkimus etsii merkityksiä sieltä missä niitä ei ole ja tekee näin kirjailijoista älykkäämmän oloisia kuin mitä ne ovat, jätän näistä teksteistä pois kaikki nokkelat piilotasot. Vääristymät tulkintahorisontissa kertovat enemmän tutkijan tarpeista kuin itse maisemasta. Katsokaa maisemaa! Se riittää ja sitä se odottaa. No, toljota maisemaa tollo!!!
Maailma, tuo siiamilainen maatuska, jossa myös Franz Paltamo vaeltaa... Hänellä on retiisin aivot ja kompetenssi. Hän etsii lohtua, toivoa, kohtua...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti